| Iskuporakoneet Teksti ja kuvat Reino Laukkanen Aloituskuvan tausta Matu Kormano |
|
| Testasimme yhdeksän
eri valmistajan johdollista porakonetta Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksessa
Nurmijärven Rajamäessä. Testiryhmässämme oli 12
puualan opiskelijaa, sekä miehiä, että naisia. Näin
testiryhmässämme oli sekä tottuneempia että vähemmän
tottuneita porankäsittelijöitä: iso- ja pienikätisiä,
vasen- ja oikeakätisiä. Testiimme valikoitui teholtaan 700 – 850 Watin koneita. Ankara raatimme löysi jokaisesta koneesta omat hyvät ja omat heikot puolensa, joten testin tulos oli loppujen lopuksi tasainen. Kouluarvosanoissa 4 – 10 paras kone sai keskiarvon 8 – ja heikoimmin menestynyt 6+. |
 |
| Testasimme poria porauskokein sekä puuhun, metalliin että betoniin. Kokeilimme myös ruuvata ruuveja näillä koneilla, vaikka järeimmät ovatkin selkeästi tarkoitettu vain poraukseen, eikä lainkaan ruuvin vääntöön. Tämä varmasti osaltaan heikensi pisteitä järeimpien koneiden kohdalta. Tärkeinä osatekijöinä pidimme koneen käsiteltävyyttä: terien kiinnityksiä, koneen tasapainoisuutta ja suunnanvaihtoa. Koeryhmämme totesi, että toiset pitivät kunnollisia, helppolukuisia käyttöohjeita tärkeinä, toiset taas sanoivat, että koneen on itsessään oltava niin selkeä ja helppokäyttöinen, ettei käyttöohjetta tarvitse kaivaa esiin. | |||||||||||||||||||||
|
Porakonetta hankittaessa pitää miettiä
käyttötarkoitus. Tänä päivänä on saatavissa
hyvinkin erilaisia porakoneeksi nimitettyjä laitteita. Yksinkertaisimmillaan voi hankkia pienoisporakoneen, jolle löytyy lukuisia lisävarusteita. Ruuvinväännin on tätä hiukan järeämpi, yleensä akuilla toimiva, soveltuen pienten puuporausten lisäksi nimensä mukaiseen käyttötarkoituksen. Niihinkin on kehitelty hienouksia, kuten syvyystunnistin. Tämän avulla samanpituisten ruuvien ruuvaus tapahtuu täsmällisesti. Varsinaisia porakoneita voi saada muutamalla satasella tarjouksesta. Näillä saa jälkeä aikaiseksi jonkin aikaa. Halvoista laitteista puuttuu yleensä kunnollinen laakerointi ja sisuskalut on tehty heppoisista materiaaleista. Tavallisesti luotettavina pidetyistä lähteistä olen saanut kuulla, että muuatta kunnollista, hyvälaatuista porakonetta olisi saatavana täsmälleen saman näköisenä alennusmyyntiversiona, kuorten sisältö korvattuna hintaa vastaavaksi. Tasokkaammissa porakoneissa on vaihteisto, jolla saa eri nopeusalueita ja vääntömomentteja. |
||||||||||||||||||||
| Porakoneita on tehty jopa maalien ja
laastien sekoitusta varten. Kepin pätkällä ei enää
tehdä tasalaatuista jälkeä. Enemmän ominaisuuksia löytyy iskuporakoneista. Niillä syntyy reikää tiileen ja kiveen propun kiinnitystä varten. Leveämpää reikää varten ovat timanttiporakoneet. Järeintä sarjaa edustavat pora- ja piikkausvasarat. Kuluttajalle tärkeintä on tietää ennakkoon mihin tarkoitukseen porakonetta tarvitsee. On kuitenkin vaikea valita yksiselitteisesti parasta laitetta, koska käytettävyys vaihtelee sen mukaan, kuka laitetta käyttää. Heikkovoimainen voi haluta kevyen koneen vaikka ominaisuuksista tinkien. Kämmenen koko ratkaisee paljon, mikä kone on miellyttävä. Vasenkätisen on testattava etukäteen, voiko konetta käyttää. Yleensä nämä koneet sopivat kumminpäin tahansa käytettäväksi. Kahvan vaihto puolelta toiselle saattaa tuottaa vaikeuksia. Joissain joutuu poistamaan syvyysstopparin. Suunnanvaihtonappulan käyttömukavuus kannattaa tarkistaa. AEG:n ErgoMaxFixTec:issä kädensijan vaihto vasenkätiseksi onnistui, kun poisti syvyysstopparin. Black&Deckerissä syvyysstopparin puuttuessa kahva yksinkertaisesti kierretään toiselle puolelle. Boschissa kahva pitää irrottaa kokonaan, ettei syvyysstoppari rikkoudu. Kressin muuttamista vasenkätiselle pidettiin työläänä. Suunnanvaihto tosin oli molemmilla puolin kädensijaa. Laitteille asetetut vaatimukset ovat helposti ristiriitaiset, säätimien pitäisi olla helppoja käyttää myös rukkaset kädessä, mutta toisaalta kytkimet pitäisi olla suojattuja, etteivät ne mene rikki kolhuista tai lattialle kaadettaessa. Poranterien pitäisi kiinnittyä helposti pelkillä näppivoimilla, mutta sitten niiden pitäisi myös pysyä kiinni. Kaiken lisäksi kytkimiä pitäisi pystyä käsittelemään kummalta puolelta vain. AEG:ta lukuunottamatta kaikki koneet ovat periaatteessa samanlaisia. Moottorin akseli on samansuuntainen porausakselin kanssa. Voimansiirtolaitteisiin kohdistuvat rasitukset ovat helpommin hallittavissa, mutta heikkovoimaisemman käyttäjän kannalta koneella on ikävä tapa yrittää kiertää poranterän ympäri. AEG:ssa moottori on keskikahvan sisällä vinossa porausakseliin nähden. Takakahva irrotettuna painopiste tulee optimaalisesti nyrkin sisään ja AEG mahtuu ahtaisiin paikkoihin. Kone on tällöin lähes yhtä kätevä kuin ruuvinväännin, mutta voimaa riittää niin kauan kuin sähkölasku on maksettu. Syvyysstoppareissakin on eroja. Muovisia löytyy siinä missä metallisia. Kressissä on kätevä oivallus tehdä ässämutka reiän puoleiseen päähän. Näin syvyyden tarkkailu ei ole niin suuressa määrin porauskulmasta riippuvainen. Kaikilla stopparia ei saa kunnolla lukituksi. Stopparin käyttö on kuitenkin makuasia. Toiset laittavat poran ympärille oikeaan kohtaan teippiä, jolla muutaman reiän saa tarkemmin kuin stoppareilla. Käyttipä mitä konstia tahansa, kannattaa tarkistaa, ettei pora ole poratessa mennyt koneen sisään. Silloin menevät syvyyslaskelmat uusiksi. Reiän kulma porattavaan pintaan nähden pitäisi olla paremmin hallittavissa. Siihenkin on olemassa omat varusteensa. Kaikissa testin koneissa oli sormivoimin toimiva pikaistukka. Enää ei tarvitse etsiä ylimääräistä kiristintä poraa kiinnittäessä. Monessa oli kuitenkin vanhasta muistista paikka varattuna sille. On muistettava, että moni erikoiselta tuntuva ratkaisu on paljolti myös tottumuskysymys. Hyvin suunniteltu kone on kuitenkin luonteva käyttää. |
|||||||||||||||||||||
 |
Oikea työasento ei rasita käyttäjää ja pora tuntuu uppoavan kuin itsestään. |
 |
Työstettävä kappale pitää saada oikealle korkeudelle. Ellei se ole mahdollista, olisi poraajan syytä hankkia jokin tukeva koroke jalkainsa alle. Tällaisessa asennossa konetta on vaikea hallita ja terän katkeamisvaara on suuri. |