Oikeat turvavarusteet Sähkösaha soimaan!

Vinkkejä sahaamiseen
Puulle uutta muotoa

Teksti ja kuvat Reino Laukkanen

Tällä kertaa testasimme kuusi markkinoilla olevaa sähkömoottorisahaa.

Sähkömoottorisaha on hyvä valinta taajamassakin. Hiljainen se ei suinkaan ole, mutta selvästi hiljaisempi kuin polttomoottorisaha. Sähkösahan käsittely on keveämpää ja käynnistys tapahtuu nappia painamalla. Satunnainenkin sahantarvitsija uskaltaa käyttää laitetta.
Testissä olivat Black&Decker GK 1635 T, Bosch 3017 S, Husqvarna 315, Dolmar ES-162A, Partner 1535 ja Ryobi 1500 wattia. Testisahoissa on kahta erilaista periaateratkaisua. Dolmarissa ja Husqvarnassa moottorin akseli on laipan suuntaisesti, muissa moottori on poikittain laippaan nähden.

Sahoja testattiin puiden pilkkomisen lisäksi myös veistämisen näkökulmasta. Asiantuntijana oli moottorisahaveiston kaksinkertainen Suomen mestari Markku Tuominen.
Bosch ja Black&Decker
Dolmar ja Husqvarna
Ryobi ja Partner
Testin sahat voi ryhmitellä pareittain. Uudenaikaiset tavalliselle kuluttajalle suunnatut sahat, joissa on pikalukitusmekanismi (Bosch ja Black&Decker, vas.). Kapeat pitkittäismoottorilla varustetut (Dolmar ja Husqvarna, keskellä). Perinnesahat (Partner ja Ryobi oik.).
Vakiovarusteisina nämä sahat eivät välttämättä sovellu parhaalla mahdollisella tavalla puun muotoiluun. Sähkösahat toimitetaan turvaketjulla, jolla pyritään estämään takapotku. Sahan kärjen osuessa kohteeseen saha kimmahtaa ylöspäin kohti sahaajaa. Erityisesti laipan kärki on tässä suhteessa vaarallinen. Toisaalta laipan kärkiosa on juuri se, jolla muotoillaan puuta. Sillä koverretaan puuhun uraa ja tehdään aukkoja. Sahojen mukana tulevassa ketjussa on turvalenkki, joka estää ketjua pureutumasta puuhun kovin hyvin silloin, kun se kiertää laipan kärkiosan. Sahat voi myös varustaa ketjulla, jossa ei ole turvalenkkiä.

Sahaa hankkiessa kannattaa tarkistaa, että mukana on kaikki, mitä tarvitaan. Yhdestä meille toimitetusta sahan pakkauksesta puuttui ketju kokonaan. On muistettava ostaa myös teräketjuöljyä, mielellään luontoon hajoavaa. Asialleen omistautunut moottorisahaliike osaa opastaa näissä asioissa parhaiten, sieltä löytyy apua vaikkapa sahan kokoamisessa ja säätämisessä, lisävarusteista puhumattakaan. Joka tapauksessa käyttöohjeisiin kannattaa tutustua ensimmäiseksi.
Sahat
Testattavat sähkömoottorisahat (vas. ylh.) Black&Decker, Dolmar, Partner ja (oik.ylh.) Bosch, Husqvarna ja Ryobi.
Kotivakuutus ja varusteet kuntoon

Kotivakuutuksen ehdoissa ei mainita mitään erityistä sähkösahalla sahaamisesta ainakaan vakuutusyhtiö Pohjolassa. Vakuutuksen pitäisi korvata myös ilman turvavarusteita sattuneet tapaturmat. Pukeutumiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Vaatteet eivät saa rajoittaa liikkuvuutta. Liian löysät vaatteet ja korut voivat tarttua sahaan. Esimerkiksi Husqvarnalta on saatavissa kattava valikoima suojaimia ja suoja-asusteita.

Sähkösahojen ääni ei onneksi yllä polttomoottorisahojen tasolle, mutta kuulovaurion riski näilläkin on pitempiaikaisessa käytössä. Kuulosuojaimia kannattaa siis käyttää. Mittauksissa sähkösahoista on löytynyt päälle 90 desibelin arvoja, koneitten kyljissä varoitetaan jopa 103 desibelistä.
Muista öljy

Sahassa tulee sahattaessa käyttää teräöljyä. Kaikkien sahojen täyttöaukot ovat pieniä. Suositeltavaa onkin käyttää suppiloa, joka estää öljyn valumisen koneen päälle.

Öljynlaitto Black&Deckeriin on hankalaa. Öljysäiliön kansi ei pysy kunnolla kiinni. Se putoilee itsestään, jos konetta kallistaa. Korkki on ehkä numeroa liian pieni. Boschin öljysäiliössä on irrotettava ja puhdistettava suodatin, joka estää lian menon öljysäiliöön. Dolmarin öljyntäyttökorkki on testattujen paras, sen avaamiseen voi käyttää ruuvimeisseliäkin. Tosin öljysäiliön ikkunasta ei täytettäessä näy, kuinka paljon ainetta on jo mennyt koneeseen, koska ikkuna on samalla sivulla kuin täyttöaukkokin. Samoin on Husqvarnassakin. Partnerissa pieni öljyntäyttöaukko sijaitsee lähellä oikean käden paikkaa. Sen kanssa on oltava huolellinen, ettei öljyä valu kädensijalle. Ryobin täyttöaukko on todella pieni, samoin siitä kaukana oleva, täyttömäärää ilmaiseva ikkuna.
Black&Decker GK 1635T Black&Deckerin öljysäiliön korkki ei pysy kiinni. Kuvassa näkyvät myös sormivoimia vaativat käyttökytkimet sekä käytännöllinen terän kiristys- ja pikalukitussäädin.
Bosch AKE 30-17 S Boschin kuoret on helppo pitää puhtaana. Pyyhe ei tartu teräviin reunoihin ja kulmiin. Kuvassa näkyvissä myös pikalukitussäädin.
Koneiden käynnistys

Kaikkien sahojen käynnistys vaatii peukalon ja etusormen yhteistyötä. Näin on pyritty estämään tahaton itsestään käynnistyminen.

Black&Deckerin käynnistäminen on konstikkainta. Peukalolla on liu'utettava kytkintä eteenpäin ennen kuin kone lähtee käyntiin etusormen painikkeella. Toisaalta ainoana koneena, kun sahan sammuttaa, ketju pysähtyy välittömästi moottorin jatkaessa pyörimistään. Ehkä tämän toiminnon rakentaminen mekaanisesti on vaatinut käyttäjän kannalta näin hankalan ratkaisun. Moottorin käynnissä pitäminen oli vaikeaa. Muilla sahoilla käynnistys oli paljon helpompaa.

Kun sähkömoottoriin kytketään virta päälle, se pyrkii pyöräyttämään koteloaan akselin pyörimissuuntaan nähden vastasuuntaan. Sähkösahoissa moottori laitetaan pyörimään käynnistyskatkaisijasta painettaessa heti suurimmalla tehollaan. Tämän ilmiön voimakkuus vaihteli testisahoilla. Käynnistettäessä Black&Decker ei pyrkinyt kääntymään minnekään. Bosch pyörähtää käynnistettäessä voimakkaimmin ylöspäin. Dolmaria käynnistettäessä pitkittäismoottori pyöräyttää sahaa käyttäjäänsä nähden vastapäivään, onhan se 1 800 watillaan testin voimakkain sahakin. Husqvarna pyrkii tekemään samaa mutta lievemmin. Partner pyrkii lievästi kääntymään ylöspäin käynnistettäessä. Ainoastaan Ryobilla on pyrkimys kääntyä alaspäin käynnistettäessä, kohti sahattavaa puuta.
Turvaketju Turvaketjussa on puuta syövien talttahampaiden välissä lenkki, jonka levy nousee koholle ketjun kulkiessa laipan kärjen ohi. Tällöin talttahampaat eivät pääse pureutumaan yhtä hyvin kuin laipan suoralla osalla sahatessa. Kuvassa terä on nähtynä sahaajan puolelta sahaa, kulkusuunta on vastapäivään.
Takapotku voi yllättää

Takapotku pyrkii pyöräyttämään sahan sahaajaa kohti, ylös tai taaksepäin. Tällöin on vaarana sahan osuminen käyttäjäänsä. Tämän ehkäisemiseksi on kehitelty kahvan eteen suojaa, joka lauetessaan pysäyttää sahan toiminnan.

Black&Deckerillä ei takapotkua saatu aikaiseksi tällä ketjulla, vaikka se ei näytäkään varsinaiselta turvaketjulta. Takapotkusuoja on muuten hyvä, mutta ulkoreunasta veltto. Vasemman käden on oltava kahvan tyvessä, jotta saisi parhaan suojan takapotkua vastaan. Takapotkusuoja pysäyttää ketjun ja moottori jatkaa pyörimistään jonkun aikaa.

Boschin saha tuntuu käteen hyvältä, muoto on sopiva, ketju puree hyvin puuhun. Saha käy jopa muotoiluun, takapotkusuoja on jämäkkä. Boschissa takapotkusuojan laukeaminen pysäyttää myös moottorin hyvin nopeasti. Terottamisen kannalta hyvää ja huonoa on ketjun lukittuminen. Hyvää on se, ettei terä liiku terotettaessa. Huonoa taas se, että jossain vaiheessa terää kuitenkin pitää siirtää eteenpäin. Tämän pitäisi onnistua puristamalla käynnistyspainikkeita, kuten sahaa käytettäessä. Virtajohdon pitää kuitenkin olla tällöin irti seinästä. Jostain syystä Boschissa näin ei tapahtunut, vaan terää täytyi vetää puuta vasten saadakseen sen liikkeelle. Toinen tapa on nykäistä ketju sähköisesti eteenpäin, että saa teroitettua seuraavat hampaat. Silloin on hankalaa pitää lukua siitä, minkä on teroittanut. Asiaa ei voi parantaa ketjua löysäämällä, moottori lukittuu niin vahvasti, ettei ketju liiku kunnolla.

Dolmarin takapotkusuoja pysäyttää ketjun ennen moottoria, mutta takapotkua kokeillessa Dolmarinkaan ketjulla sitä ei tunnu syntyvän. Kuvioiden sahaamiseen Dolmar on aika turvallinen 35 sentin laipalla. Ketjulaukaisija kattaa koko kahvan yläpuolisen alueen. Toisaalta kuvioita sahattaessa Dolmar olisi pikkuisen vakaampi, jos kahva olisi leveämpi. Nykyisellään Dolmarilla pääsee kuitenkin pienempään rakoon, mikä on tärkeää esimerkiksi rakennustöissä.

Husqvarnan takapotkusuoja pysäyttää moottorin yhtä aikaa ketjun kanssa. Takapotkusuojan virittäminen uudelleen vaatii näppivoimia. Suojalla on kolme asentoa ja muihin sahoihin verrattuna tämän niksin löytäminen vaatii enemmän kokeilua. Takapotkusuojaa saa vetää kahvaa kohti sellaisella voimalla, että luulisi takapotkusuojan menevän rikki. Ilmankos se onkin peräti metallivahvisteinen. Käytössä ei huomaa tehoeroa Husqvarnan 1500-wattisen ja Dolmarin 1800-wattisen välillä. Puu katkeaa yhtä tehokkaasti. Takapotkuakaan ei kauheasti ole. Näyttää siltä, että ketjun kireyden säätöruuvi estää hammaslistan tarttumisen puuhun. Käytännössä haittaa ei esiinny.

Partnerin takapotkusuoja pysäyttää sekä ketjun että moottorin. Rakenteeltaan se on veltto, mutta etäisyys kahvaan on testattujen pienin. Näin se pysäyttää sahan nopeasti. Partnerilla takapotkua oli vaikea saada aikaan, vaikkei ketju olekaan turvaketjun näköinen. Takapotkusuojan laukeamisen jälkeen sahan sisältä tuli savua. Moottorin sisällä kipinöi kuin tähtisadetikku olisi palanut.

Ryobin osien mitoitus voisi olla huolellisemmin tehty. Takapotkusuojaa viritettäessä se pyrkii työntämään verhous-jarrukoteloa pois paikoiltaan. Takapotkusuoja on käyttöasennossaan varsin kaukana kahvasta. Sahan pitää pyörähtää aika tavalla ennen kuin ketju pysähtyy. Takapotkusuojan lauetessa ketju pysähtyy, mutta moottori jatkaa pyörimistä jonkin aikaa. Kevytmassainen ketju pysähtyy nopeammin kun yhteys moottoriin katkaistaan. Takapotkuriski on pieni – vaikka kuinka yrittää, niin ei potkaise.

Kuitenkaan testin aikana saatuihin kokemuksiin hyvästä takapotkun estosta ei voi luottaa. On täysin mahdollista, että toisenlaisissa käyttötilanteissa saha kimpoaa voimakkaastikin käyttäjäänsä kohti.
Pidike
Boschin sahassa on käytännöllinen lukitus jatkojohdolle.
Ketju oikeaan kireyteen

Ennen sahausta ketju tulee säätää oikeaan kireyteensä. Käyttöohjeista löytyvät oikeat arvot. Yleensä suosituksena on, että ketjua laipan keskeltä ulospäin vedettäessä sen etäisyys laipasta olisi kolme millimetriä. Sahatessa ketju lämpenee ja pitenee. Tällöin ketjua on kiristettävä uudestaan, eräiden ohjeiden mukaan jopa kymmenen minuutin jälkeen. Ketjun kireyttä on tarkkailtava sahauksen ajan ja sahauksen loppuessa ketjua on löysytettävä, ettei ketju jäähtyessään joudu liian kireälle.

Testisahoista Black&Deckerissä ja Boschissa on pikakiristysmahdollisuus. Molempien ratkaisut ovat hieman kömpelöitä, mutta opettelun jälkeen niillä tulee toimeen. Suuri etu on se, ettei tarvitse huolehtia ylimääräisistä työkaluista. Muissa sahoissa laippa on kiinni pienillä muttereilla. Tämä on tietysti mutkaton ratkaisu, mutta vaarana on mutterin reunojen kuluminen. No, uusia muttereita voi tietysti pitää varalla. Ne voi koettaa korvata myös siipimuttereilla.
Havaintoja käytön yhteydessä

Bosch valuttaa öljyä terälle reippaasti. Kone sotkeentuu kovasti. Boschiin sopii paremmin perinteinen mineraaliöljy kuin vailla pintajännitystä oleva ohut bioöljy, ainakin kesäolosuhteissa. Ryobia ja Partneria on kahvan mukaan tarkoitus käyttää vain ylös-alas -suunnassa, kallisteluun ei kannusteta. Muissa kahva kiertää alle saakka.

Käyttöohjeisiin kannattaa tutustua

Kaikkien sahojen mukana tulee asialliset ohjeet, joissa sahan tietojen lisäksi kerrotaan myös oikeanlaisesta sahaamisesta. Boschin ohjeiden lopussa on vieläpä ruutupaperia omien merkintöjen tekoa varten. Husqvarnan käyttöohje on liimasidonnainen ja siitä uhkaa tulla irtolehtiversio käytössä.

Kaikilla sahoilla saa puuta poikki. Valinnan voi tehdä käyttömäärän ja toimivuuden mukaan. Black&Deckerissä on havaittavissa pyrkimystä tehdä satunnaiselle kuluttajalle turvallinen saha. Ideat ovat hyviä, mutta käytettävyys kärsii kömpelöstä toteutuksesta. Bosch on tyylikäs ja kun pikakiristysmekanismin kanssa on päässyt sinuiksi, sitä on vaivaton käyttää. Dolmar ja Husqvarna muistuttavat paljolti toisiaan. Molemmat tuntuvat laadukkailta ja voimaa riittää. Partnerin kanssa saa olla tarkkana, ettei öljyä tule käsineille ja sormille. Yhdessä Ryobin kanssa ne olivat testin kömpelöimmät sahat. Pienikokoisen kahvan vuoksi sahaaminen laippa vaaka-asennossa on vaikeaa. Ryobista on loppusyksystä tulossa täysin uusittu versio, jossa teho on 1800 wattia.

TAULUKKOON: Laitekohtaiset ominaisuudet


VINKKEJÄ SAHAAMISEEN

Oikea pituus klapille

Ei ole samantekevää, kuinka pitkiä polttopuita sahaa. Liian pitkät eivät mahdu uuniin sisään, liian lyhyistä tulee kapea ja korkea pino, joka kaatuu herkästi. Lyhyitä puita pitää kantaa useamman kerran ja niitä tehdessä täytyy käyttää sahaa ja lihaksia tarpeettoman paljon. Työkalujen käyttökään ei silloin tule optimoitua.

Oikea pituus saadaan vähentämällä suurimman uuniin mahtuvan puun pituudesta 10–15 senttiä. Karsintavaiheessa on oltava huolellinen. Kovin oksaiset ja huolimattomasti karsitut puut menevät huonosti ahtaasta uuninsuuluukusta sisään. Sellaisista tulee huono pinokin.

Jos uuneja on useampia, kannattaa tarkistaa kuhunkin uuniin mahtuvien halkojen pituudet. Jos eroa ei ole paljoa, on käytännöllistä tehdä polttopuut lyhyimmän mukaan. Turhaa stressiä asiasta ei kuitenkaan kannata ottaa.

Turvaohjeita sahaamiseen

Älä koskaan sahaa sateella tai märissä ja kosteissa olosuhteissa. Aamukasteen tulee olla kuivunut, kun sahaamisen aloittaa. Myös sahaajan oma sisäinen kosteus on oltava oikeanlainen. Alkoholin vaikutuksen alaisena ei pidä sahata. Ohuet oksat kannattaa karsia vesurilla. Sähkösaha voi tukkeutua niistä.

TAKAISIN ALKUUN


PUULLE UUTTA MUOTOA

Moottorisahalla voi työstää puuta nopeasti. Vaikka se työvälineenä onkin vasaraa ja talttaa painavampi, juuri nopeus tekee siitä erinomaisen veistämiseen. Hirsitalojen tekijät ovat ottaneet moottorisahan työvälineikseen. Puun veistäminen taiteellisessa mielessä on kohtalaisen suomalainen ilmiö. Muualla Euroopassa luotetaan vielä kirveeseen, puukkoon ja talttaan.

Puunveistämisessä järjestetään tapahtumia ja kilpailuja ympäri maailmaa. Veistämisessä voi yhdistää erilaisia välineitä, tietysti kilpailuissa on omat sääntönsä. Kilpailijoille annetaan puumateriaalia, yleensä iso pölli, josta annetussa ajassa pitää tehdä veistos. Suomessa Iisalmessa Koljonvirran leirintäalueella on vuosittain pidetty suomenmestaruuskisat. Siellä pikasarjassa aikaa on kuusikymmentä minuuttia. Kilpailulajina on myös pitkäsahaus, jossa kahden vuorokauden aikana käytetään kolmetoista tuntia sahaamiseen. Suomenmestaruuden voitti tänä vuonna kuten viimekin vuonna Markku Tuominen. Hän on vienyt sahankäyttöoppia ulkomaillekin.

Veistämiseen käytetään tuoretta puuta, työstettävyys on tuoreena parhaimmillaan. Jälki on parasta, puu leikkautuu nätisti, kuiva puu taas lohkeaa ja työstäminen on puolta hitaampaa, ainakin havupuiden osalta. Sahasta käytetään pääasiassa kärkiosaa. Erilaisilla ketjuilla ja niiden teroitustavoilla on oma merkityksensä, sahan pitää olla kunnossa kuin F1-auton. Laipan pituudella on merkityksensä. Lyhyt laippa on ketterämpi, pitkällä laipalla saha on tasapainoisempi. Puulla on kuitenkin epäkiitollinen ominaisuus ruveta halkeamaan kuivuessaan. Tätä voi torjua käsittelemällä puuta pellava- tai puuöljyllä. Markulla on tähän oma niksinsä. Hän sahaa veistoksen takaosaan viillon, josta kuivuessaan kutistuva puu saa elämisvaraa.

Soveltuvatko sähkösahat puun veistoon? Moni veistäjä tekee krouveimman työn sähköllä, Markulle sähkösahat ovat liian heikkotehoisia. Polttomoottorikäyttöisellä pystyy vieläpä säätämään leikkuunopeuden sopivaksi kulloiseenkin kohtaan.
Alku
Työstöä
Työstöä
Irtisahaus
Jäniksen veistäminen alkaa pään hahmottamisella. Parinkymmenen minuutin jälkeen jänis on irtisahattavissa. Veistämisen aikana puu ei ollut missään kiinni. Sahalla otettiin kerralla vain vähän, jolloin pölli ei päässyt kaatumaan. Vaikka tässäkin ajassa syntyi näyttävä esine, kertoi Markku Tuominen, että jänistä voisi vielä työstää vaikkapa tunnin ajan yksityiskohtia hioen.

TAKAISIN ALKUUN
Studio LUMI

Sivujen teksti, kuvat ja toteutus: Copyright Reino Laukkanen
www.testiviesti.fi
www.studiolumi.com