Energia virtaa 2/2003

Kuninkaan jäljillä Teksti ja kuvat Reino Laukkanen www.studiolumi.com, Kulkuneuvoja-sivulle
	Päivien lämmetessä on aika aloittaa pyöräilykausi. Kuninkaantie on vanha reitti Turusta Viipuriin. Sitä käyttivät aikoinaan keisarit, postikuriirit, taiteilijat ja kauppiaat, mutta tänä päivänä käyttäjien ammattijakauma on varmasti suurempi. Jotkut ajavat sitä pitkin myös huvikseen.
	Esittelyssä: Yamaha XPC 026 -sähköpyörä

Kuninkaantie on nykyään osa muuta tieverkkoa. Sen löytäminen kartalta vaatii pientä selvitystä. Lännestä itään kuljettaessa se alkaa Vantaalla Linnaisista, kartanon mailta. Vastapäätä kartanoa rakennetaan vapaarahoitteisia paritaloja. Tämä on vain esimakua siitä, kuinka historia ja nykypäivä kohtaavat Vantaalla.

Reitti jatkuu peltojen halki. Läheltä löytyisi myös Hämeenkylän kartano, mutta se jää tarkastamatta, koska kiireisen kuriirin on jouduttava kohti itää. Hampurilaisketjun toimipiste myy ruokaa, jota nautitaan kuin ennen muinoin - käsillä syöden. Monikohan ruokailijoista tietää tästä kulkeneen lukuisia purilaita kauan sitten? Purilailla tarkoitetaan kuljetuslaitetta, jossa kahta rinnakkaista, maata laahaavaa seivästä vetää ratsu tai mies. Jos peräpäähän saadaan joku kannattelemaan, muuttuu purilaan nimeksi paarit.

Ainontie vaihtuu Martinkyläntieksi, ja samalla myös rakennustyyli muuttuu suosimaan hyötyrakennuksia. Rakennukset ovat kooltaan pienten vuorten luokkaa. Monia niistä voisi käyttää vaikka vuorikiipeilyn harjoittelemiseen. (kts. kuva) Vantaankosken pääteasemalla lähijuna odottaa ajan täyttymistä. Junankuljettaja ja konduktööri pitävät taukoa paitahihasillaan ulkoilmassa. Keväinen päivä lämmittää.

Martinlaakson teollisuusalueella toimistorakennusten lasiset julkisivut loistavat auringon valossa kuin suuret jalokivet. Lasihelmistä puhuminen olisi ehkä alentavaa; täytyy muistaa, että lasia on tänä päivänä monenlaista, hyvinkin teknistä ja kallista.

Viralliselle Kuninkaantielle Saapuessani Vantaankoskelle eksyn, ehkä. Lähden Vanhalle Nurmijärventielle, väärään suuntaan. Varmaan sitäkin on kuningas kulkenut, ainakin tangokuningas. Eksyminen ei tosin tunnu kovinkaan pahalta, koska pienen pellon keskellä uiskentelee kaksi sorsaa lammessa. Läheiset rakennukset näyttävät myllyiltä, mutta itse lampi taitaa olla muodostunut vain kevään tulvavesistä.

Vantaankosken partaalla sijaitsee satavuotias viilatehdas, joka on kunnostettu viihtyisäksi levähdyspaikaksi. Koska se sijaitsee sopivasti ulkoilureittien varrella, siitä on tullut suosittu. (kts. kuva) Vantaankoskelta alkaa myös reitin ainoa osuus, jonka nimi on virallisestikin Kuninkaantie. Eihän koko reittiä voisi nimetä Kuninkaantieksi. Miltä kuulostaisi vaikkapa osoite Kuninkaantie 2547? Täytyyhän demokratiankin näkyä jossain, ja teitä ja katuja on nimettävä muidenkin kuin vain hallitsijan mukaan.

Vantaankoskelta tullaan - en sano mitä tietä pitkin - Voutilaan eli Brutubyhyn. Yhtäkkiä näyttää siltä, kuin olisin joutunut pääkaupunkiseudulta kymmenien kilometrien päähän maaseudulle. Maalaisidylli on säilynyt erinomaisesti. Ilmoitustaululla mainostetaan "Takaisin kuusikymmentäluvulle" -tapahtumaa. Samaan aikaan ohi ajaa kuusikymmentäluvulla valmistettu musta Rambler American -auto. Täällä silmä lepää. (kts. kuva)

Ylästöön on sitten viime näkemän noussut muutama talo lisää. Samaa voisi sanoa vanha postikuriirikin, jos hän tulisi vuosisatojen takaa tarkastelemaan tienvartta. Backaksen kartanon lähellä, keskellä peltoa on punainen lato, jonka peltiseen seinään on tehty retvakat graffittit.(kts. kuva)Niiden värimaailma mukailee pellon laidalle rakennettujen omakotitalojen ulkoasuja. Backaksen kartanon viereen on tehty uutta asuma-aluetta. On mukava nähdä, kuinka kartanon rakennustyyli jatkuu uusissa taloissa, ikään kuin ne olisivat kartanon rakennuksia. Kattokulmat ja väritys sointuvat yhteen kartanomiljöön kanssa.

Vantaa - absurdien risteysten kaupunki Airport

Kartanonkosken asuinalueelta matka jatkuu kohti saksalaisen rakennustavaratalon matalaa ja leveää kiinteistöä. Sunnuntaina moni asia näyttää aivan toiselta kuin arkisin. Kulkijoiden määrän vähentyessä suurille liikennemäärille suunnitellut risteykset muuttuvat lähes omalaatuisiksi taideteoksiksi. Tasaisilta asfalttikentiltä nousee ohuita tikkuja, joiden päissä on pieniä maalattuja lappuja. (kts. kuva)

Pyhän Laurin kirkko on sopiva levähdyspaikka. Kesäisin täällä järjestetään upeita konsertteja. Pyörätelineeseen on pysäköity pyörä, jota suunniteltaessa on varmasti mietitty myös hartaita ajatuksia. Mallimerkintä on Apocalypse, Ilmestyskirja. (kts. kuva)

Helsingin pitäjän kirkonkylältä edetään Kuriiritietä kohti Tikkurilaa. Voimalinjapylväät näyttävät harsoisilta kuin vierellä kasvavat koivut.
Punakeltaista

Saavun taas absurdiin risteykseen. Tällä kertaa aukiolle on lajiteltu lukuisia punakeltaisia töitä.

Maisemassa polveileva Kuriiritie vaihtuu virtaviivaiseksi ja leveäksi Tikkurilantieksi. Se vie kulkijan vääjäämättä Silkkitehtaalle ja Heurekaan. Heurekassa

Heureka on kuin Linnanmäki sillä erotuksella, että siellä kerrotaan myös, kuinka silmänkääntötemput tehdään. Jälleen kerran totuus on tarua ihmeellisempää.

Elämän kokoista ja elämää suurempaa
Kiireinen matkaaja jatkaa kohti itää. Kaupungin laidalla pyörätie muuttuu vuoristoradaksi ennen kuin saavutaan Hakkilaan. Olen jälleen tullut jättiläisten pihaan. Suurten rakennusten vierelle on pysäköity rekka-autoja ja nostureita.

Risteyksessä uskon entisajan vallasväen käyttäneen Vanhaa Porvoontietä. Ohitan ihmisten mittakaavaan tehdyn Honkanummen hautausmaan.

Kohti pohjoista kulkiessani saavun jälleen jättiläisten olinpaikoille. Täältä lähtevät kuljetukset niin kauas, ettei siihen Kuninkaantiekään riitä.

Ylhäältä Vanhalta Porvoontieltä avautuu länteen maisema, joka varsinkin iltaisin on mielikuvitusta kiihdyttävä. Tänne täytyy tulla katsomaan auringonlaskuja.
Perinteinen väritys

Tieni vie Lahdenväylän ali kohti Kuninkaanmäkeä; taidan siis olla oikealla reitillä. Täällä Kuninkaantien varrella lämmitetään puusaunaa, omakotiasutusta on hyvänlaisesti.

Koillis-Vantaalla on vuoristoista seutua. Tien kaartaessa peltoaukealle saavun Kuninkaantien Vantaan puoleisen osan loppuun. Vantaan ja Sipoon rajalla vaakunasta tervehtii Sipoon suden alati ystävälliset äidinkasvot. Vai himoitseekohan se sittenkin Vantaan lohta?
Kyltit

Käännyn takaisin ja suuntaan Laurintielle. Yritän välttää törmäämästä aivan tiessä kiinni oleviin latoihin. Jonkin matkaa Lahdentietä, huom. ei Lahdenväylää, pitkin saavun Kuusijärven ulkoilualueelle. Täällä on hyvä käydä lopuksi uimassa, jäiden kera tai ilman.

Lasinen julkisivu on toteutettu välttämällä tasaisia pintoja. Väriensä puolesta se tuo mieleen Vantaanjoen, vrt. allaoleva kuva. TAKAISIN

Siima viuhuaa Vantaankoskella. Viereisestä Vanhassa Viilatehtaassa sijaitsevasta ravintolasta saa myös kala-annoksia. TAKAISIN

Voutilassa on kuin olisi kuusikymmenluvun Suomessa. TAKAISIN

Väriä maisemaan, niin graffitteilla kuin omakotitalojen seinilläkin. TAKAISIN

Pyhäpäivisin risteykset näyttävät erilaisilta kuin arkisin. TAKAISIN

Kuinka ollakaan, kirkon pyörätelineessä oli pysäköitynä pyörä, jonka mallinimi on Apocalypse, Ilmestyskirja. TAKAISIN

Energiavirtaa 2/2003

Yamaha XPC 026 -sähköpyörä sopii kaikenkuntoisille
	Sähköpolkupyörä ei ole sähkömopo. Sähkö tulee avuksi vain, kun ajaja polkee polkimilla. Suurimman lisätehon saa liikkeelle lähdössä. Apuvoima vähenee nopeuden kasvaessa ja loppuu kokonaan n. 25 kilometrin tuntivauhdissa. Yamaha kiihtyy ripeästi hyvään matkavauhtiin, siis sellaiseen, jonka pystyasennossa polkien voi kohtuudella saavuttaa. Kilpapyöräilijät ajavat kyllä ohi, mutta Yamahalla ohittaa tavallisilla peruspyörillä polkevat.

Takanavassa on Shimanon nelivaihteinen Nexus-vaihteisto. Vaikka se on samanlainen kuin sähköttömissäkin pyörissä, sähköpyörässä sen käytön voi oikeastaan unohtaa. Vaihteilla valitaan se nopeustyyppi, jota halutaan ylläpitää. Sähkö avustaa sitten. Vaihteensäädin on kuin kaasukahva. Sitä kääntämällä saa pykälää suuremmalle ja pienemmälle kuten moottoroitujen kaksipyöräisten kaasukahvalla. Kun valitsee kolmos- tai nelosvaihteen, sähköpyörä lähtee liikkeelle ripeästi ja selvittää ylämäet kuin tyhjää. Koskaan en ole ylittänyt Kehä ykköstä sellaista vauhtia kuin tällä XPC 026:lla. Tällä tavoin akun saa kyllä nopeasti tyhjenemään. Koekäytössä säästeliäämmällä ajolla akusta riitti tehoa kahdeksaksi tunniksi. Kilometrejä kertyi arviolta neljäkymmentä. Suositushinta on 1150 euroa. Maahantuoja on Arwidson Oy.