Energiavirtaa 4/2002 Sisustetaan valolla Valaistus on osa julkisivua Kodin lampputyypit Teksti ja kuvat Reino Laukkanen Artikkeli julkaistu Energia virtaa -lehdessä 4/2002 Sisustus on olemassa vasta kun se valaistaan. Valaistus luo tunnelmaa. Valaistuksella tuodaan esineet ja tila näkyviin. Kodin valaistuksen suunnittelussa kannattaa miettiä tilojen käyttötarkoitusta. Muutettavissa oleva valaistus tuo vaihtelua asumiseen. Eikä hyvä valaistus aina tarkoita mahdollisimman suurta valon määrää.
Valon laadulla ja määrällä voi vaikuttaa selvästi siihen, kuinka miellyttävää kodissa oleskelu on. Valoa voi suunnata kohteeseen suoraan tai epäsuorasti, heijastaen sitä eri pintojen kautta. Vaikutelmaa voi verrata suoraan auringonvaloon ja pilvipoutaan. Kirkas suora valaistus luo voimakkaita varjoja ja silmiin osuessaan häikäisee. Pilvipoudalla joka suuntaan on miellyttävää katsoa ja toimia. Katsojan suunnasta tuleva valo latistaa muotoja. Kohteen sivuilta, takaa sekä ylhäältä tuleva valo korostaa muotoja.
Valaistus tilan luonteen mukaan Läpikulkutiloissa, kuten eteisessä, käytävissä ja portaissa valaistuksen tärkein tehtävä on huolehtia turvallisuudesta. Eteisessä tarvitaan hyvää yleisvaloa. Naulakot ovat yleensä täynnä tummia vaatteita ja kenkiä. Riittävä epäsuora valo auttaa löytämään oikeat tamineet. Kohdevalaisimilla valaistaan koriste-esineitä ja tauluja, jotka muuten jäisivät pimentoon. Portaissa tulisi käyttää epäsuoran valaistuksen lisäksi kohdevaloa, jotta askelmat erottuisivat. Pelkkä kohdevalo luo helposti pitkiä varjoja.	Kohdevalolla luodaan tunnelmaa.
Keittiössä valoa tarvitaan työskentelyä ja ruokailua varten. Kaikille työskentelypaikoille tulisi saada riittävästi valoa. Ellei näin ole, on käytettävä kohdevalaistusta. Käytännöllinen sijoituspaikka esimerkiksi loisteputkivalaisimelle on kaapiston etureunan kohdalla. Tällöin valo ei kuvastu työtasolta suoraan silmiin. Ruokapöydän muoto vaikuttaa ruokailutilan valaisemiseen. Pitkä ruokapöytä tarvitsee ylleen useamman valaisimen, kun taas pyöreän pöydän saa parhaiten valaistua yhdellä laajakupuisella valaisimella. Kynttilän valo ei useinkaan riitä. Kevyeen lisävalaisuun voi käyttää vaijeriripusteisia, suunnattavia halogeenivalaisimia.	Ruuanlaittoa helpottaa liesituulettimen etureunaan sijoitettu valaisin. Valoa riittää myös sivusuuntaan.
Valolla vaihtuvia tunnelmia

Olohuoneessa valoa tarvitaan viihtymistä varten. Valaistuksella voidaan luoda erilaisia tunnelmia samaan tilaan.
Yleisvalaistus voidaan toteuttaa säädettävänä. Kirkkaimmillaan se helpottaa siivousta. Lähellä valaistavaa kohdetta olevalla valaisimella helpotetaan lukemista ja käsitöiden tekoa. Television katselu vaatii oman valaistustapansa. Epäsuorasti toteutettu valaistus ei yleensä heijastu kuvaruudusta. Televisiota ei myöskään pitäisi sijoittaa ikkunan eteen. Luonnonvalo voi haitata pahasti katselukokemusta valoisaan vuodenaikaan. Sen lisäksi ikkunasta saattaa heijastua kiusallisia valopisteitä.	Lukuvalon voi sijoittaa myös kattoon vaihtamalla yleisvalon tilalle kohdevalon. Valkoiset seinäpinnat luovat tilantuntua ja keveyttä.
Makuuhuone on paikka, jossa epäsuora, seinä- ja kattopinnoista heijastettu valo pääsee oikeuksiinsa. Kohdevaloa tarvitaan kuitenkin lukuvaloksi. Tässä tehtävässä parhaita ovat kapeakeilaiset suunnattavat valaisimet, jotka eivät häiritse vierustoveria. Parhaita sijoituspaikkoja ovat sängynpääty ja seinä, yöpöydältä valon suuntaaminen suoraan kirjaan voi olla hankalaa. Ennen asennusta kannattaa tarkistaa, etteivät pää tai muut kehonosat varjosta luettavaa tekstiä.

Turvallisuus tärkein lastenhuoneessa Lastenhuoneessa valaistuksen tulisi luoda turvallisuuden tuntua. Yövalo auttaa unen tuloon. Varsinaisten yövalaisimien tapaan voi käyttää myös tavallisia valaisimia, joita himmennetään sopivasti täydestä tehostaan. Turvallisuutta on ajateltava myös käyttäjän kannalta. Lapsi ei saa päästä koskettelemaan kuumia lamppuja. Kaatuilevia lattiavalaisimia ei pidä käyttää. Pöytä- ja seinävalaisimet on sijoitettava niin, ettei niiden lähellä ole helposti syttyviä kangasmateriaaleja. Työtiloissa on oltava hyvät näköolosuhteet ja riittävä valaistusvoimakkuus tehtävien vaivatonta suorittamista varten. Kirjoituspöydän valaistus ei saa aiheuttaa voimakkaan kiiltokuvamaisen valoalueen muodostumista näkökenttään. Oikeakätiselle kirjoittajalle ja piirtäjälle miellyttävin valon tulosuunta on vasemmalta takaviistosta ylhäältä. Tällöin käsi ei varjosta kynän terää. Kolmiulotteisten töiden kannalta parasta hyvän yleisvalon lisäksi on vasemmalta ja oikealta tuleva lisävalo, mielellään hajavalona. Paikallisvalaisimien sijoittelussa valaisimen valoaukon olisi oltava silmien tason alapuolella suoraan silmiin tulevan häikäisyn estämiseksi. Näyttöpäätteiden valaiseminen tulee hoitaa samoin kuin televisionkin eli niin, ettei kuvaruudulle tule heijastumia.
	Saunan valaistuksessa voidaan tavoitella hämyisää nuotiotunnelmaa sijoittamalla valaisimet matalalle. Valo heijastuu puupaneeleista lämpimänä. Toinen vaihtoehto on hoitaa valaistus vaikkapa kattoon sijoitetuilla valokuiduilla. Valopisteiden sijoittelu on tällöin vapaampaa. Kattoon voi sommitella vaikka tähtikuvion valonlähteeksi. Kylpyhuoneen valaistus on syytä toteuttaa yleisvalon lisäksi sopivalla peilikaapin yhteydessä olevalla kohdevalolla. Niin meikkaus kuin parranajokin sujuvat paremmin, kun kasvot ja kaula saavat riittävästi valoa. On ikävää huomata töihin lähtiessä vasta hississä tai työpaikalla karvat, joita kasvoissa ei saisi olla, tai liian räikeä meikki.
Kohdevalo itsessään voi olla veistosmainen. Valon tullessa sivulta, pääsevät reliefin muodot oikeuksiinsa.

Vaaleat pinnat valaisevat Valon määrän kokeminen on suhteellista. Silmä tottuu helposti niin hämärään kuin kirkkaaseenkin pitäen hetken kuluttua kumpaakin normaalina valon määränä. Vasta valon määrän jäädessä riittämättömäksi jossain työtehtävässä saa ihmisen kaipaamaan lisää valoa. Valon määrän kokemiseen vaikuttavat myös ne pinnat, joilta valo säteilee katsojaa kohti. Vaaleat huonepinnat ja kalusteet lisäävät valon määrää heijastamalla. Epäsuoraa valaistusta käytettäessä pintojen väri vaikuttaa heijastuvan valon väriin. Neutraalein ja pitemmän päälle miellyttävin tulos saavutetaan valkoisella ja vaalealla mattapinnalla. Seinät ja katot voi maalata perusvalkoisella maalilla. Maalarin valkoinen, jossa valkoiseen on lisätty tippa mustaa, on jo liian harmaata. Huonevalaistuksen voi rakentaa monia vaihtoehtoja sisältäväksi. Eri vaihtoehtojen määrä ei tarkoita lisääntynyttä sähkölaskua, koska kerralla käytössä on vain yksi vaihtoehto. Samalla lamppujen vaihtoväli almanakasta mitattuna pitenee. Kun yhdellä tilalla on monta käyttötarkoitusta, miksei sitä korostaisi myös valaistuksella. Siivousta varten tulisi valaista monta pimeää sopukkaa, ettei mitään arvokasta tai tarpeellista joudu imurin ruoaksi. Aamulla kodista lähtiessä hyvä yleisvalo on tarpeen, että kaikki näkevät ottaa kantamuksensa mukaan. Illalla valaistusta voidaan pehmentää tunnelmallisemmaksi ja lisätä kohdevalojen määrää. Televisiota varten joitakin valoja voidaan joutua sammuttamaan. Yöllisiä vessassa käyntejä voidaan tehdä turvallisemmiksi erikoishimmeällä yövalaistuksella. Artikkelin lähteenä on osittain käytetty DI Riina Koposen diplomityötä kotitalouksien valaisemisesta “Ulkovalaistus osa julkisivua”. TAKAISIN ALKUUN

VALAISTUS ON OSA JULKISIVUA Talon julkisivun valaistus toivottaa tulijan tervetulleeksi. Huolella toteutettu valaisu tuo esiin yksityiskohtia ja auttaa kulkijaa löytämään perille.Ulkovalaistusta suunnitellessa tulee ottaa huomioon myös sähköturvallisuus. Varmimmin se toteutuu käyttämällä valmiita kaupasta ostettavia laitteita. Valaistussuunitelman toteuttaminen alkaa kaapeloimisella. Ulkopistorasioita käytettäessä vikavirtasuojan käyttö on suositeltava lisätoimenpide. Vikavirtasuojakytkin katkaisee sähkön tulon häiriön sattuessa ja näin vältytään sähköiskulta. Ulkona saa käyttää vain ulkokäyttöön tarkoitettuja sähkölaitteita. Tämä koskee myös parveketta. Sisäpistorasioista sähköä ei saa viedä ulos. Sisävalaistuksessa käytettävät lamput soveltuvat myös ulkokäyttöön. Tavallista kellertävää valoa antavien hehkulamppujen käyttöä tulisi välttää, koska valaistut kohteet eivät silloin näy luonnollisina. Kasvien värit tulevat oikeuksiinsa Neodym-lampuilla. Tutkimusten mukaan käytettäessä lamppuja, jotka näyttävät kaikkea valon väriä, eivätkä pelkästään keltaista, voi valoa olla 30 prosenttia vähemmän ja silti se tuntuu ihmisen silmään yhtä kirkkaalta kuin keltainen valo. Valojen suuntauksessa tulee myös olla huolellinen. Heijastimet on asennettava niin, ettei valoa kohdistu tähtitaivaalle. Kaikki käytettävissä oleva valo tulee suunnata valittuihin kohteisiin pihalla. Lisäksi on vältettävä suoraan lampuista tulevan valon osumista ihmisten silmiin. TAKAISIN ALKUUN

Kodin lampputyypit Kotien valaistuskohteet voidaan jakaa kahteen ryhmään valaistustarpeensa mukaan. Lyhytkestoista, usein sytytettävää ja pitkäkestoista valaistusta vaativiin. Hehku- ja halogeenilamput soveltuvat kohteisiin, joissa valoa sytytetään ja sammutetaan usein vuorokauden aikana. Loistelamput ovat omiaan antamaan pitkäkestoista yleisvaloa. Hehkulamput Hehkulamput ovat hehkulangan avulla valoa tuottavia valonlähteitä. Ne toimivat suoraan verkkojännitteellä ja niiden säädettävyys ja suunnattavuus ovat hyvät. Vakiohehkulamppu soveltuu yleisvalonlähteeksi kohteisiin, joissa lampun vaihto on helppoa. Lampun polttoikä on n. 100-1500 tuntia riippuen hehkulangan mitoituksesta. Hehkulamput ovat myös lämmönlähteitä. Suuri määrä sähköenergiasta muuttuu lämmöksi. Hehkulamput syttyvät heti katkaimesta päälle laitettaessa. Niiden valomäärää voi säädellä. Erilaisia hehkulamppuja: Hehkulamppuja on saatavilla vakio-, pieni-, kohde- ja kynttiläkuvuilla, kirkkaina ja himmeinä. Sen lisäksi on saatavilla Longlife- ja Neodym-versiot. Vakiolamppuja saa myös värillisinä. Jos käytössä on 12 voltin jännite, voi käyttää aurinkopanelilamppua, jonka polttoikä on 2 500 tuntia. Kynttilälamppu 240V 1 500 tuntia. Liekinmuotoisen lasikuvun alla on joko hehkukierukka tai ohut metallilevy. Kärkipeilikupulamppu soveltuu kattovalaisimeen suuntaamaan lampusta tulevaa valoa myös ylös kattoon pehmentäen valaistusta. Kohdekupulamppu soveltuu kapean valokiilansa ansiosta kohdevaloksi. Longlife-hehkulamppujen polttoikä on 5 000 tuntia. Se soveltuu yleisvalonlähteeksi kohteisiin, joissa lampun vaihto on hankalaa tai kallista. Kaikista lampuista on saatavilla myös Longlife-versionsa. Longlife-lamppuja saa vakio-, pieni-, kohde- ja kynttiläkuvuilla. Neodym-hehkulamppujen kupulasin sisältämä neodymoksidi vähentää hehkulangan synnyttämän keltaisen valon osuutta sekä alentaa infrapunasäteiden määrää. Neodym-lamppuja kannattaa käyttää parhaan mahdollisen värintoiston saavuttamiseksi. Parantuneen kontrastitoiston ansiosta se soveltuu hyvin valaisemaan käsitöitä, lukemista sekä kasveja ja akvaarioita. Myös Neodym-lamppuja on saatavilla yleisimmillä kuvuilla. Loistelamput Loistelamppuja käytetään pääasiassa työtiloissa, mutta tasaisen ja laajan valaisupintansa ansiosta sille löytyy käyttöä myös kodin sisustuksessa. Loistelamppujen polttoikä on 8 000 - 12 000 tuntia sytytystavasta riippuen. Valon laadulla voi hakea tiettyä tunnelmaa. Runsaasti sinisiä aallonpituuksia sisältävää valoa pidetään pidetään kylmänä, sen sanotaan aktivoivan ihmistä. Pääasiassa keltaisia ja punaisia aallonpituuksia sisältävää valoa pidetään lämpimänä ja rentouttavana. Loistelamppujen lämmin värilämpötila on 3 000 Kelviniä, neutraali 3 450 Kelviniä, valkea 4 200 Kelviniä ja päivänvalo 5 000 Kelviniä. Pimeänä vuodenaikana voi käyttää kirkasvaloloistelamppua, jonka virkistävä vaikutus saadaan aikaan 6 500 Kelvinin värilämpötilalla. Ahtaisiin tiloihin, kuten kaappeihin, voi käyttää pienläpimittaista, halkaisijaltaan16 mm:stä loistelamppua. Pienloistelamput Pienloistelampuiksi kutsutaan hehkulamppujen tilalla käytettäviä loistelamppuja. Niitä on saatavilla myös 2- ja 4-sormisina. Sytytin voi olla sisäänrakennettuna. Ne ovat valontuotoltaan hehkulamppuja tehokkaampia. Jotkut näistä lampuista ovat himmennettävissä elektronisella liitäntälaitteella. Polttoikää on 8 000 -15 000 tuntia. Halogeenilamput Halogeenilamput ovat tehokkaita pistemäistä valoa antavia valonlähteitä. Halogeenilamppu on palaessaan polttavan kuuma pinnaltaan. Sen takia lamppujen sijoittelussa on oltava huolellinen, ettei tulipalon tai ihon palamisen vaaraa muodostu. Halogeenilamppuja käyttävät valaisimet ovat yleensä kevyen seittimäisiä. Vaijereihin kiinnitettyinä niiden paikkaa voidaan vaihtaa helposti. Niitä voi olla myös sijoitettuina kalusteisiin sekä kattoon ja seiniin. Käyttöjännite on alhaisimmillaan turvallinen 12 volttia. Värilämpötila on 3 000 Kelviniä. Elohopealamput Elohopealamppujen käyttöikä riippuu wattimäärästä. 50-80 -wattiset kestävät 16 000 tuntia ja 125-1 000 -wattiset 20 000 tuntia. Ne soveltuvat erinomaisesti ulkovalaistukseen ja tulevat edullisemmiksi kuin pienloistelamput. Värilämpötila on 4 000 Kelviniä sijoittuen neutraalin ja valkoisen väliin. Valokuitu Valon siirtoon voi käyttää valokuitua. Valo tuotetaan omalla projektorillaan ja valaistus hajotetaan lukuisiin pieniin pisteisiin. Tällä tavalla on helppo valaista kosteita tiloja. Itse projektori sijoitetaan kuivaan tilaan. Kookkaan valonlähteen kaukosijoituksella saavutetaan muitakin etuja. Vitriinien valaistus voidaan toteuttaa ilman häiritsevän suuria lamppuja. Valoa voidaan tuoda kohteeseen ilman että kohde siitä lämpenee. TAKAISIN ALKUUN