 Sukellusvene Kurskin nostoyritys Haaste kansainväliselle yhteistyölle Reilu vuosi sitten upposi Barentsin merellä venäläinen ydinsukellusvene Kursk vieden meren syvyyksiin sadankahdeksantoista hengen miehistön sekä aseistuksensa. Ponnistelut miehistön pelastamiseksi aloitettiin välittömästi. Valitettavasti urakka osoittautui ylivoimaiseksi toteuttaa muutamassa päivässä. Teksti Reino Laukkanen, kuva: Lehtikuva Oy www.studiolumi.com Nyt vuotta myöhemmin nosto-operaatio pitäisi olla suoritettu syyskuun 25:nteen päivään mennessä. Ainoastaan huonon sään on sanottu voivan viivästyttää aikataulua. On kuitenkin selvää, ettei tämä ole mikään rutiinioperaatio, vaan eteen tulee jatkuvasti uusia ongelmia, jotka pitää ratkaista erikseen. Viime keväänä Brysselissä solmitun sopimuksen mukaan Kurskin kansainvälinen rahasto julkisti suunnitelman ydinsukellusvene Kurskin nostamiseksi. Projektiin osallistuu asiantuntijoita Venäjältä, Norjasta, USA:sta, Englannista, Ruotsista, Italiasta ja muista maista. Rahasto perustettiin marraskuussa 2000 Venäjän ja Hollannin hallitusten alaisuudessa. Sen tarkoituksena on estää menetetyn sukellusveneen mahdollinen ekologinen uhka. Osallistujien listaan kuuluu norjalais-amerikkalainen yritys Halliburton ja kaksi hollantilaista yritystä - Smit International ja Heerema. Sopimussumma kokonaisuudessaan on 70 miljoonaa dollaria, josta Kurskin kansainvälinen rahasto maksaa puolet. Alus on katkaistava Suunnitelmien mukaan ydinsukellusveneen runko sahataan kahtia. Suunnilleen kaksikymmentä metriä pitkä, pahoin vaurioitunut keulaosa, (jossa tapahtuneiden kahden torpedon räjähdys aiheutti uppoamisen), jätetään toistaiseksi lepäämään Barentsin meren pohjaan, josta se nostetaan myöhemmin ilman ulkomaisia avustajia. Keulaosa sisältää kaksikymmentäkaksi huippusalaista ääntä nopeampaa pitkän kantaman ohjusta. Sen nostamisen haluavat venäläiset suorittaa itse vedoten sotilassalaisuuksiinsa. Tästä syystä Venäjän laivaston alukset partioivat ympäri vuorokauden uppoamispaikalla, jonka koordinaatit ovat 37 astetta 35 minuuttia itäistä pituusastetta, 69 astetta 40 minuuttia pohjoista leveysastetta. Ohjukset ovat tarkoin varjeltu salaisuus, eikä mitään ylimääräisiä tietoja haluta antaa ulkopuolisille. Tieto ei kuitenkaan pysy salaisena, jos ohjuksia vähääkään käytetään, puhumattakaan kauhun tasapainon ylläpidosta, jota varten vihollisenkin on hyvä tietää, mitä on vastassa. |
| Huipputekninen aseistus Ohjuksista tiedetään, että ne voidaan laukaista sekä pinta-aluksista että sukellusveneistä. Niiden kantama on viisisataa kilometriä. Painoa yhdellä ohjuksella on seitsemän tonnia ja pituutta kymmenen metriä. Nopeutta löytyy aina 2,5 Machiin asti (2800 km/h). Se voidaan varustaa erilaisilla taistelukärjillä. Ilman niitäkin se tekee osuessaan tuhoisaa jälkeä. Tämän ohjusjärjestelmän iskukyky perustuu ainutlaatuiseen ohjausjärjestelmään. Tietokonejärjestelmän avulla päästään yksi-alus-per-ohjus -tuhokykyyn. Ohjus itse valitsee ja luokittelee kohteita niiden tärkeyden mukaan. Se valitsee hyökkäyksen taktiikan ja toteutustavan. Ohjuksen omalla tietokoneella on muistissaan uusin alusten luokitus, jotta vältettäisiin virheet kohteen valinnassa. Tietokoneohjelma tunnistaa myös alusten ryhmityksen. Näin se tunnistaa edessään olevat kohteet, laivasaattueet, sitä suojaavat lentokoneet sekä ohjukset. Tietokoneensa avulla ohjus voi myös eliminoida radiohäirinnän. Rungon kahtia sahausta varten merenpohjaan ankkuroitiin molemmille puolin sukellusvenettä pylväät, jonka väliin pingoitettiin sahana toimiva metalliköysi. Köysi muistuttaa eränkävijöitten käyttämää kerälle kieritettävää narusahaa, jonka pinnassa on kiinni kulmikkaita metallin palasia. Koko vain on monin verroin suurempi. Turvallisuusmääräyksiä Sahauksen yhteydessä on vaara, että aluksen leikkauskohdassa on vielä jäljellä laukeamattomia torpedojen osia. Työlle asetettujen turvallisuusmäräysten mukaan on kiellettyä - päästää avotulta tai liekkiä 3200 millimetriä lähemmäksi ohjusosaston seinämää - sysätä aluksen sähköjärjestelmään virtaa sekä aluksesta itsestään että sen ulkopuolelta - aiheuttaa sähkömagneettisia kenttiä, joiden voimakkuus ylittää 50 Örstediä. Leikkauskohdan puhdistuksen aikana on kiellettyä - leikata torpedojen runkoja ja komponentteja menetelmällä, joka aiheuttaa värinää ja dynaamisia kuormituksia - työskennellä tulen avulla - aiheuttaa iskuja torpedon osiin - nostaa torpedon osia pinnalle - sukeltajien työskennellä millään tavalla torpedon osien kanssa Koukuilla ylös Syvänmeren sukeltajat kiinnittävät sukellusveneen runkoon metallikoukuilla kaksikymmentä, läpimitaltaan kaksikymmentäkolme senttiä leveää kaapelia, Kurskin nostettavaan osaan. Nostokohteen suuruuden takia (pituus 134 metriä, paino n. 20 000 tonnia) poiketen kaapeleita ei viedä nostettavan kohteen alapuolelta, vaan ne kiinnitetään tarkoitusta varten runkoon porattuihin reikiin. Tämä on ainoa poikkeus yleisistä nostosäännöistä. Kaiken lisäksi kaapelit ovat vahvempia kuin mitä laskelmien mukaan niiden tarvitsisi olla. Sukellusveneen runko muodostuu kahdesta sisäkkäisestä osasta. Uloin runko on tehty kahdeksan milliä paksuista teräslevyistä, joita peittää kahdeksan senttiä paksu kumikerros. Kumin tarkoitus on estää muita sukellusveneitä ja pinta-aluksia tunnistamasta Kurskia ääniluotaimillaan. Tämän kumin läpäisy on tuottanut ongelmia, ei niinkään teräslevyt. Hollantilaiselle Heerema-yhtiölle kuuluva suurin nostokurki suorittaa nosto-operaation. Smit Tak International vuokraa ponttoonin. Sukellusveneen hinaa Singapore-niminen laiva Muurmanskin satamaan ja se sijoitetaan telakalle, jossa ruumiit vapautetaan hyisestä vankilastaan. Kova merenkäynti voi hidastaa tätä operaatiota. Vaarana on sukellusveneen irrotessa merenpohjasta, että koko nostokalusto lähtee ajautumaan hallitsemattomasti ja Kursk törmää uudelleen merenpohjaan. Turvallisuusmääräysten mukaan Kurskiin sijoitetaan anturit osoittamaan aluksen kulmaa suhteessa vaakatasoon sekä sen kallistumista pituusakselinsa suhteen. Mitään uusia tai kokeilun alla olevia materiaaleja ei käytetä. Kunhan sukellusveneen keski- ja takaosa on saatu telakalle onnistuneesti, onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka venäläiset onnistuvat vaarallisen etuosan nostossa ja siirrossa. Vai jääkö se merenpohjaan aikapommiksi. Teksti Reino Laukkanen, kuva: Lehtikuva Oy www.studiolumi.com |