PROJEKTIEN KAUTTA AMMATTILAISEKSI

Mikko Ollila tekee palomuuria vierellään Niko Nieminen. Taustalla seuraamassa vas. Tuomo Lagerström, opettaja Bram Mennes ja Kalle Annanpalo.

Tuotantotalouden koulutusohjelmassa Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadiassa, siirryttiin syksyllä kaksi vuotta sitten projektipohjaiseen opetukseen. Perinteisistä valmiista kursseista luovuttiin ja tilalle otettiin työelämän nykykäytäntöjen mukainen työskentely. Perusteista pidetään edelleen kiinni mutta nyt ne yhdistetään ajankohtaisiin teemoihin. Artikkeli julkaistu Uudenmaan Alueen Insinööri -lehdessä nro 6/2003. Artikkeliluettelo. Teksti ja kuvat: Reino Laukkanen www.studiolumi.com

Nykyinen kakkosluokka teki viime kevään aikana, yhdessä nykyisen kolmosluokan kanssa Nuorten Jukolaan tulostusjärjestelmän tietoverkotuksen, jolloin voitiin reaaliajassa seurata tuloksia. Kilpailijat ja yleisö saivat käydä Stadian tulospisteessä hakemassa, joko printtinä omia tuloksiaan tai videotykillä kankaalle heijastettuna, näitä tuloksia. Järjestelmä suunniteltiin ja koekäytettiin edellisenä keväänä. Elokuussa kaiken piti olla valmista, koska kisat olivat heti ensimmäisen opiskeluviikon lauantaina. Valituilla rasteilla oli reaaliaikainen seuranta ja tieto kerättiin verkon kautta. Ylempiluokkalaiset toteuttivat verkotuksen ja alempiluokkalaiset huolehtivat markkinoinnista ja telttajärjestelyistä. Vaikeusastetta lisäsivät sade ja tietokonevirukset. Onnea oli kuitenkin sen verran mukana, että kaupunkia vaivannut sähkökatkos tuli vasta kilpailujen päätyttyä, kun tavarat oli saatu takaisin koululle. Tulostusjärjestelmän toteutuminen antoi opiskelijoille onnistumisen kokemuksen. Suuriakin hankkeita voidaan viedä läpi. Tuotantotalouden koulutusohjelmavastaavana toimii tekniikan tohtori Ansa Harju. Hän on ollut kehittämässä Stadian uutta opetuskäytäntöä nimeltä Total Project Learning, yhdessä tekniikan lisensiaatti Simo Lehdon kanssa. – Total Project Learningissa ei ole opintojaksoja eikä mikään projekti ole yhden opintojakson projekti vaan siinä on useampi opettaja yhdessä opettamassa. Helposti voisi sanoa, ettei esimerkiksi matematiikkaa tai fysiikkaa voisi opettaa näin, mutta kyllä se vain onnistuu. Projektimuotoisessa opetuksessa löytyy aina se konteksti, se yhteys, mihin sitä matematiikkaa, mihin sitä fysiikkaa tarvitaan, korostaa Harju. Vastaavanlaista opetusta löytyy lähinnä Tanskasta, Aalborgin yliopistosta. Siellä vastaavaa opetusta kutsutaan nimellä Problem Based Learning. – Tanskan mallissa opetus perustuu tiimityöhön ja projekteihin, mutta heillä on myös perinteisiä kursseja ja luentoja. Meillä taas projekteja on sata prosenttia ja siitä tulee se T eli Total. Tavallaan kysymys kuuluu, että minkä takia koulumaailmassa sitä ei käytettäisi, kun se on nykyään toimintamallina yrityksissä ja sinnehän ne opiskelijat menevät.

Suuret linjat selvillä Kun tuotantotalouden opiskelijat tulevat Stadiaan ensimmäisenä päivänä, heille sanotaan, ettei opintojaksoja ja kursseja ole, alatte tehdä projekteja. Elokuussa aloittavien ensimmäisessä projektissa opiskelijat tutustuvat toisiinsa ja valitsevat ensimmäisen ryhmän, jossa alkavat työskennellä. Opintojen edetessä projektit kietoutuvat ja taidot kasvavat, samalla projektien haastavuus ja koko kasvaa. Alun tehtävät ovat pienempiä ja tarkemmin määriteltyjä. Niiden kanssa on selvillä se, mihin päädytään. Keväällä voidaan jo tehdä isompi projekti. Periaatteessa oppilaat ovat 8.30 -16.00 oppilaitoksessaan töissä. Heillä on sen takia oma kotiluokka ja kaikille annetaan kannettava tietokone. Opiskelija hoitaa kaikki tietokoneeseensa liittyvät asiat opiskelunsa aikana. Valmistumisensa jälkeen he palauttavat sen.
– Se on sitten eri asia, minkä arvoinen sellainen neljä vuotta vanha kannettava on, sanoo Ansa Harju ja naurahtaa.
Tuotantotalouden opiskelijat saavat opintojensa alussa käyttöönsä henkilökohtaisen kannettavan tietokoneen. Tehtävänä tällä kertaa verkotuksen rakentaminen.
Ensimmäisen vuoden aikana aloitetaan tuotantotalousinsinöörin tehtäväkenttään kuuluva yritysten tietojärjestelmien rakentaminen. Tämä korostuu toisena vuonna. Viimevuotisten kakkosten kanssa tehtiin Tietohallinnon kustannus- ja hyötyanalyysi –julkaisu, joka on Stadian julkaisusarjan ensimmäinen. Siinä oli mukana yrityksiä, koska tämä aihe on kuuma asia tällä hetkellä. Mukaan lähteneet yritykset samoin kuin koulutusohjelman neuvottelukunta halusivat nimenomaan, että tuota asiaa selvitetään. – Tämä on minun mielestä juuri sitä, mikä on tuotantotalousinsinöörin osaamisen ydin, että ymmärretään tietohallinto toisaalta ja sitten sen bisnesvaikutukset eli kustannukset ja hyödyt. Se oli ensimmäinen julkaisuhanke tuotantotaloudessa ja sattui menemään näin ytimeen. Avattiin aika syvältä tuohon liittyviä asioita. Periaatteessa kaikki tehdään näissä tiimeissä ja ryhmissä, korostaa Harju. Uudet projektit ovat jo käynnissä. Osassa näissä firmoille tehtävissä projekteissa on salassapitovelvollisuus, eikä niitä voida aukaista. Tämänvuotinen kakkosluokan projekti liittyy kuitenkin projektinhallintaan. Tätä ovat yrityskontaktit ja neuvottelukunta pitäneet yhtä hyvänä aiheena kuin edellisvuotistakin. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä käsikirjaa aiheesta, josta on jo kirjoitettu paljon, vaan avata yritysten käytäntöjä. –- Haluan nimenomaan, etteivät nämä ole käsikirjoja ja oppaita, vaan tutkimuksia semmoisista aiheista, joissa päästään syvemmälle kuin mitä koskaan oppikirjoissa päästään, tähdentää Harju.

Belgialainen vaihto-opettaja Bram Mennes opettaa Cisco Systemsin nettiakatemian avulla reititystä.

Vaihto-opiskelu avartaa näkemystä Kolmas vuosi on kansainvälistymisen vuosi ja se toteutetaan englannin kielellä. Ideana on tarkastella, ymmärretäänkö opitut asiat kansainvälisessä kontekstissa. Puolet opiskelijoista on syksyn vaihdossa ja ulkomailta vastaanotetaan vaihto-opiskelijoita. Opinnot esitetään kuitenkin kurssien muodossa. Tämä on opiskelijan oikeusturva, että he saavat samannäköisen todistuksen kuin muut, vaikka ne tehdään projekteissa. Tämän taustalla on kansainvälinen ECTS-vertailtavuus, joka pitää olla kansainvälisten korkeakoulujen kanssa. Lyhenne tulee sanoista European Credit Transfer System. Yksi suomalainen opintoviikko vastaa noin puoltatoista ECTS-yksikköä. Nyt kun ensimmäistä kertaa kolmoset lähtivät maailmalle, ei vaihto-ohjelmaa ehditty kovin paljoa markkinoida. Saatiin kolme saksalaista opiskelijaa, joista yksi tekee masters-tutkintoa. Vaikka Stadian tutkinto on kansainvälisessä tasovertailussa bachelor, hyväksyi yksi vaihtokorkeakouluista tuotantotalouden opiskelun Stadiassa myös masters-ohjelmaansa. Sääntöjen mukaanhan vaihto-ohjelmissa opiskelijalla pitää olla opiskeluja kaksi vuotta ensin omassa korkeakoulussa. Tuotantotalouden opiskelijat ovat kuitenkin niin innostuneita, että aina joku on lähtenyt vaihtoon jo toisena vuotena. Stadiassa on saatu sellaiset oikeudet, että opiskelijat ovat voineet mennä myös toisena vuotena vaihto-oppilaiksi. Pääsääntöisesti kuitenkin kolmantena vuotena lähdetään vaihtoon. Ulkomaan jakson aikana opiskelijan tulee olla vähintään kolme kuukautta opiskelemassa tai harjoittelemassa. Muuten he eivät valmistu tuotantotalousinsinööreiksi. Jos joku haluaa olla enemmän kuin puoli vuotta ulkomailla opiskelemassa, pitää puolen vuoden ylittävä osuus olla kunnon insinöörikoulutusta ja samoja substanssiaineita mitä Stadiassa opiskellaan, ellei opiskelu nimenomaan ole tuotantotaloutta. Substanssiaineita ovat kaikki mitkä liittyvät bisnekseen eli asioiden johtaminen (management), markkinointi, kaikki laskentatoimeen liittyvät asiat ja ihmisten johtamisen (leadership) puolelta tiimityöskentelyt, esimiestaidot ja kaikenlaiset viestintätaidot sekä näiden asioiden tukeminen tietojärjestelmillä. Helsingin ammattikorkeakoululla on laaja verkko vaihtokorkeakouluja maailmalla. Uuden koulutusohjelman myötä on aikamoinen työ kartoittaa juuri tätä tuotantotalouden koulutusohjelmaa vastaavat opinto-ohjelmat. Ensimmäinen vaihto jo tehtiin ja Ansa Harjun seuraava työ onkin tämän nykyisen kakkosluokan lähettäminen maailmalle ensi syksyksi. Oppilaitos takaa, että opiskeluvaihtopaikka löytyy, jos ei saa harjoittelupaikkaa. Harjoittelupaikka sekä kotimaassa että ulkomailla pitää hakea itse. – Mutta kun on pakko kuitenkin olla jompaakumpaa, kolme kuukautta vähintään ulkomailla, niin sitten on päätetty, että se on nimenomaan se vaihto-oppilaitos, joka järjestetään, kertoo Harju. Neljäs vuosi on yhteenvedon ja henkilökohtaisen suuntautumisen vuosi. Opiskelun aikana useimmille on selkiytynyt miksi isona haluaa. Neljännen vuoden aikana opinnot täydennetään omiin mielenkiinnon kohteisiin liittyvillä projekteilla.

– Aivan, exactly. Routereita ei kannata kieltää, koska routerille pääsee kuitenkin aina vain administrator. Elämän fakta on se, että sä joudut konfiguroimaan sen reitittimen uudestaan . . . Eveliina Paljärvi opastaa opiskelutoveriaan Anteron Pitkästä.
Oppilasta ei jätetä Opetusohjelmassa on sisäänrakennettuna systeeminä jokaisen opiskelijan oma henkilökohtainen opettaja-mentor. Hahmottamiskeskustelut aloitetaan ensimmäisenä syksynä perspektiivin selventämiseksi. Silloin ammatti-identiteetti on opiskelijalla yleensä eniten etsinnän alla. Lehdethän ovat tietysti pullollaan työpaikkahakuilmoituksia, joista voi lukea, mitä taitoja eri tehtävissä tarvitaan. Jokaisella kahdestakymmenestä opettajasta on kuitenkin pieni ryhmä opiskelijoita, joiden kesken asioista voi keskustella. - Sitten minä myös haaveilen, että kun nämä ensimmäiset valmistuvat, että alumnit ottavat näihin uusiin opiskelijoihin yhteyttä, että olisi enemmän tällaista vertaiskeskustelua. Mukana olisi semmoisen henkilön näkökulma, joka on itse valmistunut tästä koulutusohjelmasta, toivoo Harju. Tuotantotalouden opiskelijat ovat käyneet markkinoimassa koulutusohjelmaansa koulutusvaihtoehtoja miettiville lukiolaisille. Osa opiskelijoista on suuntautunut kansainvälisiksi tutoreiksi. Saksalaiset vaihto-oppilaat ovat olleet hyvin tyytyväisiä tutor-järjestelmään, jolloin heillä on henkilökohtainen paikallinen opiskelija auttamassa. He ovat sanoneet vievänsä saman menetelmän mukanaan palatessaan omiin kouluihinsa. Opiskelija-aines monipuolista – Onneksi tänne hakeutuu opiskelemaan hyvin erilaisia ihmisiä. Suurin osa on tietysti saman kevään abiturientteja mutta toisaalta osalla on myös työkokemusta niin paljon, että kun heidät laitetaan samaan ryhmään, varmasti voivat olla toistensa tukena. Myös tyttöjä on poikkeuksellisen paljon. Kakkosvuosikurssilla on eniten tyttöjä eli siellä on 40 prosenttia, kertoo Harju. Naisistuuko insinööriala tuotantotalouden myötä? – Uskoisin näin. Mutta tuossa ykkösvuosikurssilla ei ole kuin 25 prosenttia. Se ei ole mikään kasvava trendi mutta ylipäätään tytöt ovat kiinnostuneita tästä koulutusohjelmasta. Ja me ollaan oikein tyytyväisiä oltu näihin suhteisiin mitä nyt 40 ja 25 prosenttia on, niistä on tullut oikein toimivia ryhmiä. Tytöt ovat tosi reippaita ja insinööriajattelullisia, kun heitä vain osataan oikein puhutella tämmöisen ohjelman kautta, iloitsee Harju. Monenkirjavasta opiskelijajoukosta löytyy Harjun mukaan selvästi kaksi kategoriaa. On markkinointihenkisiä, jotka tähtäävät markkinoinnilliseen tehtävään, jossa yhdistetään bisnes-ymmärrystä ja taitoa kommunikoida. Osa opiskelijoista on nörttejä, selvästi kiinnostuneita siitä toisesta puolesta enemmän, mutta loppuvaiheessa saakin olla, kun tietää perusteet molemmista. Kun tietää mitä ne kumpikin ovat, voi olla että siitä nimenomaan löytyy se pääaine-sivuaine –jako. Mutta kaikki osaavat esimerkiksi tietoverkkojen reititystä, joka kuuluu pakollisena ohjelmaan. Englanninkielisen kolmannen vuoden lisäksi jo ensimmäisenä vuotena heidän kanssaan on syntyperäinen ulkomaalainen opettaja. Kaikille tulee kyllä supliikki, semmoinen ainakin, että selviää kaikista tilanteista. Lisäksi insinöörit oppivat ymmärtämään myös kaupallisen puolen työtovereita, mikä parantaa tiimityökykyä.
– Ja sitten tosiaan jokainen opiskelija on erilainen. Toiveet ja painotukset ovat erilaiset. Sana on jo levinnyt sillä tavalla, että me saadaan kyllä moninkertainen määrä hakijoita nyt jo, vaikka sisäänottoa ei ole kovin montaa kertaa itsenäisenä koulutusohjelmana ollut, selventää Harju.
Opiskelija-aines on monipuolista ja lahjakasta. Perinteisten insinööritaitojen lisäksi tulee hallita myös kaupallinen puoli, niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Opetuksen kehitys tulevaisuudessa – Kun ensin saisi pyöräytettyä yhdet insinöörit ulos maailmalle, niin sitten voisi ruveta katsomaan että what next?, pohtii Harju. – Muut koulutusohjelmat tekevät esimerkiksi opetussuunnitelmauudistuksia tästä perspektiivistä katsottuna jotenkin raskaalla tavalla. Projekti ei ole sidottu mihinkään opintojaksoon eikä mihinkään kurssiin, vaan uudistaminen voidaan tehdä silloin kun firmat sanovat, että nyt halutaan tietää vaikkapa tästä kustannus-hyöty –analyysistä. Yritysten kanssa keskustellaan ja sitten katsotaan miten se sovelletaan opetukseen, toteaa Harju. Läheskään kaikkia firmojen ehdottamia hankkeita ei voida hyväksyä, niiden on sovittava kokonaiskuvaan. Opetuksessa pidetään huolta, että osaaminen on riittävän monipuolista, mutta myös tarpeeksi syvää jossakin oppilaan omassa mielenkiinnon kohteessa. Opetusta seurataan yhteisillä kokouksilla. Neuvottelukunnan kanssa kokoonnutaan useamman kerran lukukaudessa. Opettajat kokoontuvat viikoittain. Jokaisella opettaja-mentorilla on 4-6 opiskelijan ryhmä, joita he tapaavat säännöllisesti. Lisäksi pidetään yhteisiä kokouksia, joissa katsotaan, ettei esimerkiksi opiskelijoiden työtaakka tule liian suureksi. Sellainenkin vaara on että haluttaisiin kaikki heti ja nyt.
– Eihän tämä valmiiksi tule ikinä. Yksi opiskelija kysyi äsken, että mitä tulee sitten tämän projektitoiminnan jälkeen firmoissa? Se on ihan mielenkiintoinen kysymys, jos projektit ovat nyt se totuus tällä hetkellä. Että sen kautta saavutetaan niitä parhaita tuloksia. Mikä se on sitten se seuraava totuus? Minä sanoin siihen, että minä en tiedä, mutta eivät nämä firmatkaan tiedä vielä. Nyt me toimimme niin kauan näin, kunnes tulee joku vielä parempi systeemi, kiteyttää Harju.
– Se on aina jännää, kun tehdään uutta. Ihan totta, tämä on ollut hyvin palkitsevaa että saa tehdä jotain, mitä ei ole ennen tehty, iloitsee Ansa Harju.
TAKAISIN ALKUUN